Ensimmäisten neljän viikon puuhasteluja
eli 10.9.2017*
Moi kaikki! On ollut tarkoitus kirjoitella blogia täällä rapakon takana, mutta jotenkin on tullut tehtyä asioita ja istuttua koneella jo muutenkin liikaa, että en ole ehtinyt tai jaksanut kirjoitella. Nyt yritän kuitenkin ottaa ajassa kiinni ja kertoa siitä, mitä olen ehtinyt tekemään. Olen ollut kohta neljä viikkoa Yhdysvaltain maankamaralla, ja alan olla tottunut täällä olemiseen. Tähän mennessä olen käynyt Arkansasissa Fulbright-ohjelman orientaatiossa, hengaillut Minneapolisissa, tutustunut yliopistoon ja ollut ensimmäisillä luennoilla. Tässä tekstissä kerron siitä, mitä olen tehnyt näiden ensimmäisten viikkojen aikana ja joku toinen päivä kirjoittelen Amerikan kummallisuuksista ja hienouksista.
Tulin siis tänne Yhdysvaltoihin maanantaina 14.8.2017. Lähdin junalla Joensuusta klo 6.17, lensin Helsingistä Reykjavikin kautta Minneapolisiin ja tulin lentokentältä asunnolleni kahden paikallisen jatko-opiskelijan kanssa. Matka sujui oikein mukavasti, vaikka itkeskelinkin lentokoneissa aika paljon, sillä katselin nyyhkyleffoja. Perillä olin paikallista aikaa 18.05, mikä oli Suomen aikaa 02.05. Lentokentältä ajamisen ja kaupassa käynnin jälkeen kävin nukkumaan, ja nukuinkin noin iltakahdeksasta aamukuuteen (eli Suomen aikaa 04–14).
Ensimmäisenä varsinaisena päivänä Minneapolisissa heräsin tosiaan aikaisin, tyhjensin matkalaukun, ihailin kämppääni ja kävin kahdella kävelyllä lähiympäristössä. Noiden kahden lyhyehkön kävelyn aikana kolme eri vastaantulijaa kommentoi keltaisia haaremihousujani: ”Nice pants!”. Hämmennyin joka kerta kovasti ja aloin jo epäillä, että housuni ovat todellakin jotain muuta kuin kivat. Sain kuitenkin selville kysyttyäni asiaa tänne muuttaneelta saksalaiselta, että on ihan tavallista, että vastaantulijan kivoja housuja, paitaa tai vaikka hiuksia (myöhemmin olen todistanut kaikkia näitä) saatetaan kommentoida iloisesti. Hämmentävää! Joka tapauksessa en ole käyttänyt haaremihousujani juurikaan ensimmäisen päivän jälkeen, koska en ole voinut olla ajattelematta kulttuurista omimista niitä pitäessäni.
Jo heti toisena kokonaisena päivänä Amerikan mantereella lähdin aamulla lentokentälle ja suhautin ilmojen halki Arkansasin osavaltiossa sijaitsevaan pieneen yliopistokaupunkiin Fayettevilleen, jossa järjestettiin Fulbright FLTA -ohjelman** orientaatio. Itse senaattori William J. Fulbright, joka on perustanut koko Fulbright-ohjelman, on kotoisin juuri Fayettevillestä ja valmistui University of Arkansas -yliopistosta. Orientaatio oli kolmipäiväinen tehopaketti: jokaisena päivänä olimme yliopistolla luennoilla ja iltaisin oli järjestettyä ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi keilaamassa ja puistossa piknikillä, ja viimeisenä iltana söimme illallisen Thanksgivingin hengessä. Arkansissa oli ulkona ihan älyttömän kuuma mutta sisällä oli jäätävän kylmä – ei nyt ehkä mitenkään ympäristöystävällisimpiä olleet ilmastoinnin asetukset. Oli kiva olla 70 erimaalaisen oman äidinkielensä opettajan seurassa: kaikki olivat iloisia ja innoissaan tulevasta. Vaikka suomalaisten vaatimuksena ohjelmaan osallistumiselle oli se, että on hakiessaan opiskelija, monesta muusta maasta tulleet osallistujat eivät enää olleet opiskelleet vähään aikaan ja suurin osa opettaa kotimaassaan englantia eikä äidinkieltään. Viisi päivää hurahti nopeasti ja pian palasinkin takaisin Minneapolisiin.
Olen nyt ollut kolme viikkoa Minneapolisissa: ensimmäisellä viikolla tutustuin kaupunkiin ja tein kaikenlaisia paperitöitä. Byrokratian määrä on ollut valtava, mutta jotenkin täällä papereiden täyttely ei tunnu samalla tavalla älyttömältä kuin esimerkiksi matkustelulupien hakeminen Venäjällä. Toisella viikolla yliopiston laitos järjesti orientaation ja pääsin tutustumaan German, Scandinavian and Dutch -laitoksen henkilökuntaan ja oppimaan yliopiston käytänteistä. (Ja kyllä, suomen kielen ohjelma kuuluu laitokseen, jonka nimessä sitä ei huomioida. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, ja nimeen muutetaan sana Nordic.)
Viime viikonloppuna ohjaajani vei minut ja kämppikseni Minnesota State Fair -markkinoille, joilla pääsin ihastelemaan osavaltion suurimpia ja kauneimpia vihanneksia, voista veistettyjä päitä sekä aivan järkyttävää määrää ihmisiä (ihan liian isoa…). Lisäksi pääsin syömään uppopaistettua omenapiirakkaa ja uppopaistettuja suolakurkkuja. Uppopaistetut (ja leivitetyt) suolakurkut ovat kyllä yksi uusista lempiruoistani!
Kolmannella, eli tällä, viikolla kurssit alkoivat ja pääsin osallistumaan arabian kielen alkeiskurssille (oujee!) ja American Indian Language Planning -nimiselle kurssille, jossa käsitellään Amerikan intiaanikielten asemaa ja tilannetta. Olen todella innoissani kursseista, vaikka ne tulevat olemaan melko työläitä. Lisäksi aloitin työn opetusassistenttina: tällä viikolla lähinnä seurasin tunteja, mutta tulevana keskiviikkona pääsen jo opettamaankin. Vastuuni tulevat muutenkin kasvamaan lukukauden myötä, mutta olen koko syksyn apuopettajan roolissa, mikä sopii minulle hyvin – pääsen nimittäin oppimaan paljon kokeneelta opettajalta.
Siinä oli lyhyesti se, mitä olen päässyt tekemään täällä tähän mennessä. Kivaa on ollut, mutta toisaalta on huomannut senkin, että tämä on jo kolmas kerta, kun asun ulkomailla: en osaa olla aivan yhtä innoissani ja ihmeissäni kuin jotkut muut tänne saapuneet. Olen toki iloinen ja innoissani monista asioista, mutta toisaalta moni asia on tuntunut todella tutulta joko Viron tai Venäjän kokemuksen perusteella.
* Blogger jostain syystä anna merkitä päivämäärää mitenkään suomen kielen kannalta järkevästi, joten päätin laittaa sen amerikkalaisessa muodossa, jossa ensin on kuukausi ja sitten vasta päivä. Olen joutunut oppimaan ymmärtämään päivämäärät kierosti ja nyt annan teille autenttisen kokemuksen, oi hyvät lukijani.
** Olen siis täällä tosiaan Fulbright Foreign Language Teaching Assistant (=FLTA) -ohjelman kautta suomen kielen opetusassistenttina. Fulbright-stipendejä on monenlaisia ja tämä oman äidinkielen opetusassistenttina toimimiseen tarkoitettu on yksi niistä. Ohjelman perusti senaattori Fulbright toisen maailmansodan jälkeen, ja nykyisin myös Suomen valtio tukee Suomesta lähteviä stipendiaatteja. Minun ohjelmassani tehtävänä on, että avustaa oman äidinkielensä opetuksessa yliopistossa joko apuopettajana tai opettamalla kursseja. Lisäksi samalla täytyy opiskella joitakin kursseja yliopistossa, ja siksi minulla on arabiaa ja yksi American Indian Studies -oppiaineen kurssi. Syksyn olen apuopettajana, mutta keväällä opetan keskitason kurssia aivan yksinäni.
Moi kaikki! On ollut tarkoitus kirjoitella blogia täällä rapakon takana, mutta jotenkin on tullut tehtyä asioita ja istuttua koneella jo muutenkin liikaa, että en ole ehtinyt tai jaksanut kirjoitella. Nyt yritän kuitenkin ottaa ajassa kiinni ja kertoa siitä, mitä olen ehtinyt tekemään. Olen ollut kohta neljä viikkoa Yhdysvaltain maankamaralla, ja alan olla tottunut täällä olemiseen. Tähän mennessä olen käynyt Arkansasissa Fulbright-ohjelman orientaatiossa, hengaillut Minneapolisissa, tutustunut yliopistoon ja ollut ensimmäisillä luennoilla. Tässä tekstissä kerron siitä, mitä olen tehnyt näiden ensimmäisten viikkojen aikana ja joku toinen päivä kirjoittelen Amerikan kummallisuuksista ja hienouksista.
Tulin siis tänne Yhdysvaltoihin maanantaina 14.8.2017. Lähdin junalla Joensuusta klo 6.17, lensin Helsingistä Reykjavikin kautta Minneapolisiin ja tulin lentokentältä asunnolleni kahden paikallisen jatko-opiskelijan kanssa. Matka sujui oikein mukavasti, vaikka itkeskelinkin lentokoneissa aika paljon, sillä katselin nyyhkyleffoja. Perillä olin paikallista aikaa 18.05, mikä oli Suomen aikaa 02.05. Lentokentältä ajamisen ja kaupassa käynnin jälkeen kävin nukkumaan, ja nukuinkin noin iltakahdeksasta aamukuuteen (eli Suomen aikaa 04–14).
Ensimmäisenä varsinaisena päivänä Minneapolisissa heräsin tosiaan aikaisin, tyhjensin matkalaukun, ihailin kämppääni ja kävin kahdella kävelyllä lähiympäristössä. Noiden kahden lyhyehkön kävelyn aikana kolme eri vastaantulijaa kommentoi keltaisia haaremihousujani: ”Nice pants!”. Hämmennyin joka kerta kovasti ja aloin jo epäillä, että housuni ovat todellakin jotain muuta kuin kivat. Sain kuitenkin selville kysyttyäni asiaa tänne muuttaneelta saksalaiselta, että on ihan tavallista, että vastaantulijan kivoja housuja, paitaa tai vaikka hiuksia (myöhemmin olen todistanut kaikkia näitä) saatetaan kommentoida iloisesti. Hämmentävää! Joka tapauksessa en ole käyttänyt haaremihousujani juurikaan ensimmäisen päivän jälkeen, koska en ole voinut olla ajattelematta kulttuurista omimista niitä pitäessäni.
Jo heti toisena kokonaisena päivänä Amerikan mantereella lähdin aamulla lentokentälle ja suhautin ilmojen halki Arkansasin osavaltiossa sijaitsevaan pieneen yliopistokaupunkiin Fayettevilleen, jossa järjestettiin Fulbright FLTA -ohjelman** orientaatio. Itse senaattori William J. Fulbright, joka on perustanut koko Fulbright-ohjelman, on kotoisin juuri Fayettevillestä ja valmistui University of Arkansas -yliopistosta. Orientaatio oli kolmipäiväinen tehopaketti: jokaisena päivänä olimme yliopistolla luennoilla ja iltaisin oli järjestettyä ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi keilaamassa ja puistossa piknikillä, ja viimeisenä iltana söimme illallisen Thanksgivingin hengessä. Arkansissa oli ulkona ihan älyttömän kuuma mutta sisällä oli jäätävän kylmä – ei nyt ehkä mitenkään ympäristöystävällisimpiä olleet ilmastoinnin asetukset. Oli kiva olla 70 erimaalaisen oman äidinkielensä opettajan seurassa: kaikki olivat iloisia ja innoissaan tulevasta. Vaikka suomalaisten vaatimuksena ohjelmaan osallistumiselle oli se, että on hakiessaan opiskelija, monesta muusta maasta tulleet osallistujat eivät enää olleet opiskelleet vähään aikaan ja suurin osa opettaa kotimaassaan englantia eikä äidinkieltään. Viisi päivää hurahti nopeasti ja pian palasinkin takaisin Minneapolisiin.
Olen nyt ollut kolme viikkoa Minneapolisissa: ensimmäisellä viikolla tutustuin kaupunkiin ja tein kaikenlaisia paperitöitä. Byrokratian määrä on ollut valtava, mutta jotenkin täällä papereiden täyttely ei tunnu samalla tavalla älyttömältä kuin esimerkiksi matkustelulupien hakeminen Venäjällä. Toisella viikolla yliopiston laitos järjesti orientaation ja pääsin tutustumaan German, Scandinavian and Dutch -laitoksen henkilökuntaan ja oppimaan yliopiston käytänteistä. (Ja kyllä, suomen kielen ohjelma kuuluu laitokseen, jonka nimessä sitä ei huomioida. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, ja nimeen muutetaan sana Nordic.)
Viime viikonloppuna ohjaajani vei minut ja kämppikseni Minnesota State Fair -markkinoille, joilla pääsin ihastelemaan osavaltion suurimpia ja kauneimpia vihanneksia, voista veistettyjä päitä sekä aivan järkyttävää määrää ihmisiä (ihan liian isoa…). Lisäksi pääsin syömään uppopaistettua omenapiirakkaa ja uppopaistettuja suolakurkkuja. Uppopaistetut (ja leivitetyt) suolakurkut ovat kyllä yksi uusista lempiruoistani!
Kolmannella, eli tällä, viikolla kurssit alkoivat ja pääsin osallistumaan arabian kielen alkeiskurssille (oujee!) ja American Indian Language Planning -nimiselle kurssille, jossa käsitellään Amerikan intiaanikielten asemaa ja tilannetta. Olen todella innoissani kursseista, vaikka ne tulevat olemaan melko työläitä. Lisäksi aloitin työn opetusassistenttina: tällä viikolla lähinnä seurasin tunteja, mutta tulevana keskiviikkona pääsen jo opettamaankin. Vastuuni tulevat muutenkin kasvamaan lukukauden myötä, mutta olen koko syksyn apuopettajan roolissa, mikä sopii minulle hyvin – pääsen nimittäin oppimaan paljon kokeneelta opettajalta.
Siinä oli lyhyesti se, mitä olen päässyt tekemään täällä tähän mennessä. Kivaa on ollut, mutta toisaalta on huomannut senkin, että tämä on jo kolmas kerta, kun asun ulkomailla: en osaa olla aivan yhtä innoissani ja ihmeissäni kuin jotkut muut tänne saapuneet. Olen toki iloinen ja innoissani monista asioista, mutta toisaalta moni asia on tuntunut todella tutulta joko Viron tai Venäjän kokemuksen perusteella.
* Blogger jostain syystä anna merkitä päivämäärää mitenkään suomen kielen kannalta järkevästi, joten päätin laittaa sen amerikkalaisessa muodossa, jossa ensin on kuukausi ja sitten vasta päivä. Olen joutunut oppimaan ymmärtämään päivämäärät kierosti ja nyt annan teille autenttisen kokemuksen, oi hyvät lukijani.
** Olen siis täällä tosiaan Fulbright Foreign Language Teaching Assistant (=FLTA) -ohjelman kautta suomen kielen opetusassistenttina. Fulbright-stipendejä on monenlaisia ja tämä oman äidinkielen opetusassistenttina toimimiseen tarkoitettu on yksi niistä. Ohjelman perusti senaattori Fulbright toisen maailmansodan jälkeen, ja nykyisin myös Suomen valtio tukee Suomesta lähteviä stipendiaatteja. Minun ohjelmassani tehtävänä on, että avustaa oman äidinkielensä opetuksessa yliopistossa joko apuopettajana tai opettamalla kursseja. Lisäksi samalla täytyy opiskella joitakin kursseja yliopistossa, ja siksi minulla on arabiaa ja yksi American Indian Studies -oppiaineen kurssi. Syksyn olen apuopettajana, mutta keväällä opetan keskitason kurssia aivan yksinäni.
 |
| Kotona |
  |
| Arkansasissa myrskysi |
 |
| Hindin, urdun, suomen ja arabian opettajat Thanksgiving-illallisella |
 |
| Mississippi-joki halkoo yliopiston kampuksen |
 |
| Folwell hall eli vieraiden kielten rakennus, jossa opetan suomea ja opiskelen arabiaa |
 |
| Välillä pyöräilen yliopistolle (ja välillä menen bussilla) |
Kommentit
Lähetä kommentti