Amerikan erikoisuuksia, osa 1
eli 15.9.2017
Noniin! On perjantai-ilta, ja istun rauhassa koneen ääressä kämpälläni. Voisin olla tällä hetkellä kansainvälisessä illassa syömässä intialaista herkkuruokaa, mutta tulin lähes suoraan kotiin yliopistolta, sillä uudet kenkäni hankasivat aivan kamalasti ja tunsin kurkkuni vähän kipeäksi. Ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole: on mukava rentoutua viikon jälkeen kotona.
Aiemmin lupasin, että tässä postauksessa esittelen Amerikan hienouksia ja kummallisuuksia. Tämän tekstin havainnot ovat aika sattumanvaraisia, ja olen keräillyt niitä tämän yhden täällä vietetyn kuukauden aikana. Osa jutuista pätee varmaankin vain Minneapolisiin tai vain tänne lähimpiin asuinalueisiini.
Kristiina – Madisonissa oleskeleva suomalainen FLTA – kirjoittelee omista kokemuksistaan blogiinsa, ja hänen blogissaan on hyvin samankaltaisia havaintoja. Yritän olla kopiomatta hänen listaansa, mutta jotain samaa postauksissa varmasti on. Kannattaa lukea tuota Kristiinan blogia!
Tästä se lähtee:
Arkkitehtuuri
Ensimmäinen ajatus siitä, miltä amerikkalainen kaupunki näyttää, oli, että täällähän näyttää siltä, miltä elokuvissa (ylläri ylläri). Talot ovat aika matalia tai sitten tosi korkeita. Minneapolisissa on downtowniksi kutsuttu pilvenpiirtäjäkeskusta, jota ympäröivät lähinnä korkeintaan kolmikerroksiset pienet talot. Jotkut ovat periaatteessa kerrostaloja, mutta oikeastaan kaikki talot – lukuun ottamatta joitakin siellä täällä olevia oikeasti korkeita – ovat matalampia kuin Joensuun ruutukaavan tavalliset nelikerroksiset talot. Euroopassa (siis myös Suomessa) tyypillisiä 5–6-kerroksisia (tämä on miun oma arvio) taloja ei siis ole juuri ollenkaan.
Omakotitalot, kuten tämänkin jossa asun, ovat kuitenkin aika isoja. Asun vuonna 1911 rakennetun omakotitalon kolmannessa, ylimmässä, kerroksessa, ja tämä talo on isompi kuin tuntemieni suomalaisten omakotitalot. Naapuruston talot näyttävät suunnilleen samankokoisilta, joten ei tämä mikään erityisen suuri linna ole. Tämän talon omistaa eläkeläismies, ja meitä vuokralaisia on täällä useita, joten ei tämä kuitenkaan yhden perheen asuintalo ole.
Lisäksi talot on rakennettu korkeammalle kuin niiden välissä kulkeva tie. En tiedä, onko tie kaivettu syvemmäksi vai onko talojen perustuksia tehdessä kasattu lisää maata tontille. Kyseinen piirre tekee mielestäni asuinalueista kuitenkin selvästi amerikkalaisen näköisiä.
Pyöräily
Ostin tosiaan pyörän heti tänne muutettuani, sillä minulla kävi todella hyvä tuuri: naapurini oli muuttamassa Italiaan ja hän halusi tavaroistaan eroon. Vaikka Amerikka on autojen maa, Minneapolis on todella hyvä pyöräilykaupunki ja ilmeisesti yksi tämän valtion parhaita, ellei jopa paras. Tämä on kuitenkin aika suuri kaupunki, ja Joensuuhun tottuneena pyöräily on vähän pelottavaa. Minulla on kypärä, valo ja hyvä pyörä, mutta minulla on myös bussikortti – en siis pyöräile läheskään päivittäin. Pidän kuitenkin siitä, että täällä on paljon pyöräkaistoja ja muutama -baanakin, ja että kaupungin henki on pyöräily-ystävällinen.
Stop-merkit
Pyöräillessä havaitsin sen, että missä Suomessa on yleensä kärkikolmio (tai Joensuussa tasa-arvoinen risteys), täällä on yleensä stop-merkki. Stop-merkkejä on aivan kaikkialla. On aika ärsyttävää, kun koko ajan pitää kiihdyttää ja jarruttaa ihan kunnolla, vaikka näkyvyys olisi hyvä. Pyöräillessä vauhti on kuitenkin aika hiljainen, joten vauhdissakin näkisi. Eivät kaikki autotkaan kuitenkaan aina ihan pysähdy, joten minäkin olen joskus ottanut pieniä vapauksia… Lisäksi täällä on paljon sellaisia risteyksiä, joissa kaikilla neljällä suunnalla on stop-merkki – eli siis risteys on tasa-arvoinen, mutta kaikkien pitää pysähtyä.
Bussit
Rakastan busseja tai etenkin bussikuskeja täällä. Kuljettajat ovat ystävällisiä (kokemukseni mukaan Suomessa, etenkin Helsingissä, bussikuskit ovat lähes aina äkäisiä). Lisäksi kuljettajat yleensä aina odottavat bussiin juoksevaa ja saattavat jopa pysähtyä uudestaan, jos huomaavat jonkun kiirehtivän juuri liikkeelle lähteneeseen bussiin. Toisaalta bussit ovat sitten lähes aina myöhässä, mikä aiheutti harmaita hiuksia esimerkiksi eilen, kun olin menossa vaihtoyhteydellä yliopistolle ja ensimmäinen bussi oli pahasti myöhässä – ehdin seuraavan bussiin juuri ja juuri, mutta sain pelätä myöhästymistä ihan kunnolla.
Bussit + pyörät
Busseissa on täällä edessä sellaiset telineet, joissa voi kuljettaa pyöriä. Aivan loistavaa! Esimerkiksi viime sunnuntaina pyöräilin yliopiston kuntoilukeskukselle seinäkiipeilemään, ja kun halusin tulla kotiin, oli jo pimeää. Vaikka minulla on sekä kypärä että etu- ja takavalo, pelkään pimeässä autojen seassa pyöräilyä. Lisäksi halusin käydä kuntoilukeskuksen saunassa kiipeilyn jälkeen, enkä halunnut hikoilla enää saunan jälkeen (se sauna oli muuten huonoin sauna, jossa olen ikinä käynyt – huonompi kuin izhevskiläisen kuntosalin sauna). Noh! Eipä mitään, ajelin kuntokeskukselta lähimmälle pysäkille, lykkäsin pyörän telineeseen ja istuin mukavasti bussissa koko matkan. Sitten pyöräilin muutaman sadan metrin matkan pysäkiltä kotiin.
Mittayksiköt
Uin viime viikolla 36 x 25 jaardia, eilen oli lämmintä noin 84 astetta fahrenheittia ja valmistuin Itä-Suomen yliopistosta 9/12/2017. Joo, elikkäs uin 36 x n. 23 metriä, lämmintä oli ilmeisesti noin +29 °C ja valmistuin tällä viikolla eli 12.9.2017 (juhuu!). Yliopistolle on noin 4 mailia eli 6 kilometriä, ja minulla on jääkaapissa puolen gallonan eli 1,89 litran purkki mantelimaitoa.
Sen lisäksi, että puhun vierasta kieltä, joudun koko ajan ymmärtämään mittayksiköt eri tavalla. En vieläkään osaa kaikkia fahrenheitteja, jalkoja, tuumia, enkä ainakaan kuppeja, gallonia tai unsseja. Päivämäärät ymmärrän, mutta meinaan itse aina kirjoittaa päivän ensiksi, vaikka yritän opetella kirjoittamaan aina paikalliseen tapaan.
Sää
Kuten ehkä huomasitte, kirjoitin ylemmässä kappaleessa, että eilen oli noin +29 °C lämmintä. Ja se on totta, täällä on ihan todella kuuma. Aurinko paistaa ja on, noh, KUUMA. Yliopistolla ja myös esimerkiksi busseissa on hyvät ilmastoinnit, mutta ulkona ja täällä asunnollani on todella tukala olla. Syksystä ei ole tietoakaan! Tosin viime viikolla oli alkuviikosta vähän sellainen syksyinen viileys (+15 °C tai jotain sinne päin, mutta aurinko paistoi), mutta suurimman osan ajasta täällä on ollut tosi lämmin. Nyt viimeisimmät kolme päivää ovat ehkä kuitenkin olleet kaikista kuumimmat Arkansasissa elokuussa kokemieni helteiden lisäksi. Paikallisten mukaan tällainen sää on normaali – ei joka vuosi ole näin kuumaa syyskuussa, muttei tämä tavatonta ole. Ohhoh. Olen kuullut, että Suomessa on ollut jo pitkään ihan syksy. Mannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen osoittaa ainakin kesien puolesta olevansa totta. Ja olemmehan me täällä selvästi etelämpänä kuin missä Suomi sijaitsee, joten ihmekös tuo, kun on lämmintä!
Tässä oli muutama Amerikan kummallisuus tai ehkä hienous tällä kertaa. Voisin jatkaa listaa vielä, mutta ajattelin, että tekstistä tulisi liian pitkä, joten jätän loppujen asioiden kirjoittamisen toiseen kertaan. Kirjoittelen sitten muun muassa yliopiston väreistä, t-paidoista ja ruuasta.
Tässä vielä vähän kuvia viime viikoilta.
Noniin! On perjantai-ilta, ja istun rauhassa koneen ääressä kämpälläni. Voisin olla tällä hetkellä kansainvälisessä illassa syömässä intialaista herkkuruokaa, mutta tulin lähes suoraan kotiin yliopistolta, sillä uudet kenkäni hankasivat aivan kamalasti ja tunsin kurkkuni vähän kipeäksi. Ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole: on mukava rentoutua viikon jälkeen kotona.
Aiemmin lupasin, että tässä postauksessa esittelen Amerikan hienouksia ja kummallisuuksia. Tämän tekstin havainnot ovat aika sattumanvaraisia, ja olen keräillyt niitä tämän yhden täällä vietetyn kuukauden aikana. Osa jutuista pätee varmaankin vain Minneapolisiin tai vain tänne lähimpiin asuinalueisiini.
Kristiina – Madisonissa oleskeleva suomalainen FLTA – kirjoittelee omista kokemuksistaan blogiinsa, ja hänen blogissaan on hyvin samankaltaisia havaintoja. Yritän olla kopiomatta hänen listaansa, mutta jotain samaa postauksissa varmasti on. Kannattaa lukea tuota Kristiinan blogia!
Tästä se lähtee:
Arkkitehtuuri
Ensimmäinen ajatus siitä, miltä amerikkalainen kaupunki näyttää, oli, että täällähän näyttää siltä, miltä elokuvissa (ylläri ylläri). Talot ovat aika matalia tai sitten tosi korkeita. Minneapolisissa on downtowniksi kutsuttu pilvenpiirtäjäkeskusta, jota ympäröivät lähinnä korkeintaan kolmikerroksiset pienet talot. Jotkut ovat periaatteessa kerrostaloja, mutta oikeastaan kaikki talot – lukuun ottamatta joitakin siellä täällä olevia oikeasti korkeita – ovat matalampia kuin Joensuun ruutukaavan tavalliset nelikerroksiset talot. Euroopassa (siis myös Suomessa) tyypillisiä 5–6-kerroksisia (tämä on miun oma arvio) taloja ei siis ole juuri ollenkaan.
Omakotitalot, kuten tämänkin jossa asun, ovat kuitenkin aika isoja. Asun vuonna 1911 rakennetun omakotitalon kolmannessa, ylimmässä, kerroksessa, ja tämä talo on isompi kuin tuntemieni suomalaisten omakotitalot. Naapuruston talot näyttävät suunnilleen samankokoisilta, joten ei tämä mikään erityisen suuri linna ole. Tämän talon omistaa eläkeläismies, ja meitä vuokralaisia on täällä useita, joten ei tämä kuitenkaan yhden perheen asuintalo ole.
Lisäksi talot on rakennettu korkeammalle kuin niiden välissä kulkeva tie. En tiedä, onko tie kaivettu syvemmäksi vai onko talojen perustuksia tehdessä kasattu lisää maata tontille. Kyseinen piirre tekee mielestäni asuinalueista kuitenkin selvästi amerikkalaisen näköisiä.
Pyöräily
Ostin tosiaan pyörän heti tänne muutettuani, sillä minulla kävi todella hyvä tuuri: naapurini oli muuttamassa Italiaan ja hän halusi tavaroistaan eroon. Vaikka Amerikka on autojen maa, Minneapolis on todella hyvä pyöräilykaupunki ja ilmeisesti yksi tämän valtion parhaita, ellei jopa paras. Tämä on kuitenkin aika suuri kaupunki, ja Joensuuhun tottuneena pyöräily on vähän pelottavaa. Minulla on kypärä, valo ja hyvä pyörä, mutta minulla on myös bussikortti – en siis pyöräile läheskään päivittäin. Pidän kuitenkin siitä, että täällä on paljon pyöräkaistoja ja muutama -baanakin, ja että kaupungin henki on pyöräily-ystävällinen.
Stop-merkit
Pyöräillessä havaitsin sen, että missä Suomessa on yleensä kärkikolmio (tai Joensuussa tasa-arvoinen risteys), täällä on yleensä stop-merkki. Stop-merkkejä on aivan kaikkialla. On aika ärsyttävää, kun koko ajan pitää kiihdyttää ja jarruttaa ihan kunnolla, vaikka näkyvyys olisi hyvä. Pyöräillessä vauhti on kuitenkin aika hiljainen, joten vauhdissakin näkisi. Eivät kaikki autotkaan kuitenkaan aina ihan pysähdy, joten minäkin olen joskus ottanut pieniä vapauksia… Lisäksi täällä on paljon sellaisia risteyksiä, joissa kaikilla neljällä suunnalla on stop-merkki – eli siis risteys on tasa-arvoinen, mutta kaikkien pitää pysähtyä.
Bussit
Rakastan busseja tai etenkin bussikuskeja täällä. Kuljettajat ovat ystävällisiä (kokemukseni mukaan Suomessa, etenkin Helsingissä, bussikuskit ovat lähes aina äkäisiä). Lisäksi kuljettajat yleensä aina odottavat bussiin juoksevaa ja saattavat jopa pysähtyä uudestaan, jos huomaavat jonkun kiirehtivän juuri liikkeelle lähteneeseen bussiin. Toisaalta bussit ovat sitten lähes aina myöhässä, mikä aiheutti harmaita hiuksia esimerkiksi eilen, kun olin menossa vaihtoyhteydellä yliopistolle ja ensimmäinen bussi oli pahasti myöhässä – ehdin seuraavan bussiin juuri ja juuri, mutta sain pelätä myöhästymistä ihan kunnolla.
Bussit + pyörät
Busseissa on täällä edessä sellaiset telineet, joissa voi kuljettaa pyöriä. Aivan loistavaa! Esimerkiksi viime sunnuntaina pyöräilin yliopiston kuntoilukeskukselle seinäkiipeilemään, ja kun halusin tulla kotiin, oli jo pimeää. Vaikka minulla on sekä kypärä että etu- ja takavalo, pelkään pimeässä autojen seassa pyöräilyä. Lisäksi halusin käydä kuntoilukeskuksen saunassa kiipeilyn jälkeen, enkä halunnut hikoilla enää saunan jälkeen (se sauna oli muuten huonoin sauna, jossa olen ikinä käynyt – huonompi kuin izhevskiläisen kuntosalin sauna). Noh! Eipä mitään, ajelin kuntokeskukselta lähimmälle pysäkille, lykkäsin pyörän telineeseen ja istuin mukavasti bussissa koko matkan. Sitten pyöräilin muutaman sadan metrin matkan pysäkiltä kotiin.
Mittayksiköt
Uin viime viikolla 36 x 25 jaardia, eilen oli lämmintä noin 84 astetta fahrenheittia ja valmistuin Itä-Suomen yliopistosta 9/12/2017. Joo, elikkäs uin 36 x n. 23 metriä, lämmintä oli ilmeisesti noin +29 °C ja valmistuin tällä viikolla eli 12.9.2017 (juhuu!). Yliopistolle on noin 4 mailia eli 6 kilometriä, ja minulla on jääkaapissa puolen gallonan eli 1,89 litran purkki mantelimaitoa.
Sen lisäksi, että puhun vierasta kieltä, joudun koko ajan ymmärtämään mittayksiköt eri tavalla. En vieläkään osaa kaikkia fahrenheitteja, jalkoja, tuumia, enkä ainakaan kuppeja, gallonia tai unsseja. Päivämäärät ymmärrän, mutta meinaan itse aina kirjoittaa päivän ensiksi, vaikka yritän opetella kirjoittamaan aina paikalliseen tapaan.
 |
| Puolikas gallona mantelimaitoa (eli ihan sikana) |
Sää
Kuten ehkä huomasitte, kirjoitin ylemmässä kappaleessa, että eilen oli noin +29 °C lämmintä. Ja se on totta, täällä on ihan todella kuuma. Aurinko paistaa ja on, noh, KUUMA. Yliopistolla ja myös esimerkiksi busseissa on hyvät ilmastoinnit, mutta ulkona ja täällä asunnollani on todella tukala olla. Syksystä ei ole tietoakaan! Tosin viime viikolla oli alkuviikosta vähän sellainen syksyinen viileys (+15 °C tai jotain sinne päin, mutta aurinko paistoi), mutta suurimman osan ajasta täällä on ollut tosi lämmin. Nyt viimeisimmät kolme päivää ovat ehkä kuitenkin olleet kaikista kuumimmat Arkansasissa elokuussa kokemieni helteiden lisäksi. Paikallisten mukaan tällainen sää on normaali – ei joka vuosi ole näin kuumaa syyskuussa, muttei tämä tavatonta ole. Ohhoh. Olen kuullut, että Suomessa on ollut jo pitkään ihan syksy. Mannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen osoittaa ainakin kesien puolesta olevansa totta. Ja olemmehan me täällä selvästi etelämpänä kuin missä Suomi sijaitsee, joten ihmekös tuo, kun on lämmintä!
 |
| Yliopiston bussipysäkki ilta-auringon paahteessa |
Tässä oli muutama Amerikan kummallisuus tai ehkä hienous tällä kertaa. Voisin jatkaa listaa vielä, mutta ajattelin, että tekstistä tulisi liian pitkä, joten jätän loppujen asioiden kirjoittamisen toiseen kertaan. Kirjoittelen sitten muun muassa yliopiston väreistä, t-paidoista ja ruuasta.
Tässä vielä vähän kuvia viime viikoilta.
 |
| Viime viikon ohjelma |
 |
| Läksyjen kimpussa yömyöhään |
 |
| Olin Veg Festillä vapaaehtoisena |
 |
| Kampusta |
ihan näytät jo amerikka-lauralta! milloin sulla on lomaa ja ootko suunnitellut sille ajalle jo jotain? ;)
VastaaPoista