Havaintoja amerikansuomalaisuudesta
Minusta amerikansuomalaisuus on mielenkiintoinen ilmiö, ja olenkin oppinut siitä ja siirtolaisuudesta ylipäänsä todella paljon tämän vuoden (jep, loppu lähenee IIK!) aikana. Sen lisäksi, että olen itse maahanmuuttajana vieraassa maassa, olen päässyt tutustumaan aiheeseen teoreettisesta näkökulmasta. Olen tällä lukukaudella kurssilla nimeltä ”Emigration, Immigration and Integration: The Nordic Experience”, ja tähän mennessä olemme käsitelleet kurssilla lähinnä 1800-luvun ja 1900-luvun alun maahanmuuttoa, siirtolaisuutta, mutta loppukurssista perehdymme myös nykypäivän Pohjoismaihin kohdistuvaan maahanmuuttoon.
Mutta ketä olivat ne siirtolaiset, jotka tulivat tänne yli 100 vuotta sitten Pohjoismaista? Miksi Minnesotassa on kylä nimeltä Finland, ja tulivatko siirtolaiset tänne Minnesotaan, koska täällä on niin samanlaista kuin Suomessa? Ketä ovat tämän päivän amerikansuomalaiset? Olenko minä sellainen?
Tässä blogitekstissä avaan sitä, mitä olen oppinut amerikansuomalaisuudesta täällä arjessani sekä kurssilla. Monta asiaa jää varmasti sanomatta, mutta toivottavasti saa jaettua joitakin mielenkiintoisia faktoja ja oivalluksia.
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa monet pohjoiseurooppalaiset pakkasivat matka-arkkunsa ja muuttivat valtameren toiselle puolelle paremman elämän toivossa. Syitä lähtöön oli monia: osa oli niin sanottuja työntötekijöitä ja osa oli vetotekijöitä. Kaikilla ei ollut tarpeeksi maata viljeltäväksi, ja nälkävuodet ajoivat ajattelemaan, että ehkä jossain muualla on parempi elättää perhettä. Lisäksi Yhdysvalloissa maata sai omaksi vain viljelemällä sitä muutaman vuoden tehokkaasti, joten jos tänne asti pääsi, oli hyvät mahdollisuudet saavuttaa lopulta parempi elintaso kuin kotona oli luvassa. Lisäksi jotkut lähtivät vain seikkailunhalusta ja paremman elämän toivossa.
On ollut hurjaa oppia, kuinka muuttaminen tuolloin tapahtui. Silloin monillakaan ei ollut mahdollisuuksia palata kotiin ikinä, ja ainut yhteydenpitoväline olivat kirjeet. Vaikka minullakin on välillä koti-ikävä, on tämä reissu kuitenkin jotain aivan muuta kuin sen aikainen maahanmuutto. Minä en käytännössä jättänyt mitään taakseni, koska tiedän, että palaan Suomeen ja olen voinut pitää sinne yhteyttä päivittäin ja reaaliajassa.
Suurin osa suomalaisista asettui Michiganin ja Minnesotan osavaltioihin. Yleensä kun aiheesta puhutaan, muistetaan, että mikäs sitä oli tänne tullessa, kun luonto ja säätilat ovat melkein samanlaisia. Kuitenkin yksi suuri syy siihen, miksi pohjoismaalaisia on täällä paljon, on se, että heidän muuttoliikkeensä ajoittui myöhemmäksi kuin vaikka brittien muutto, joten vasta täällä kauempana sisämaassa oli vapaata maata. Eikä Minnesota edes ole niin kovin samanlainen kuin Suomi: täällä Minneapolisin seudulla on lähinnä lehtimetsää ja talvet ovat kylmempiä ja kesät kuumempia.
Monet suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset päätyivät siis tänne Keskilänteen. Minnesotassa on esimerkiksi kylä nimeltään Finland, ja naapuriosavaltio Wisconsinissa on Oulu. Siirtolaiset nimesivät paikkoja tutuilla nimillä, mutta suomalaisia nimiä on täällä lopulta aika vähän. Nykyisinkin noissa kylissä asuu suomalaisten jälkeläisiä, mutta suomen kieltä ei taida enää juuri kuulla. En ole ikävä kyllä päässyt käymään Finlandissa, mutta käväisin sentään Cokatossa, jossa on Minnesotan ensimmäisen savusaunan muistomerkki.
Juttelin erään amerikansuomalainen vanhan herran kanssa syksyllä, kun kuljin hänen kyydillään yhteispohjoismaiselle kiitospäiväaamiaiselle. Hän sanoi minulle, että aiemmin täällä oli kolmenlaisia suomalaisia: uskovia (luterilaisia tai yleensä kai lestadiolaisia), osuuskuntalaisia ja jotain kolmansia, olisikohan ollut kommunisteja. Hän itse oli ollut osuuskuntalainen, ja hänen oli lapsuudessaan elänyt muiden suomalaissiirtolaisten keskellä. Nykyisin hän toimii aktiivisena minnesotalaisen amerikansuomalaisessa yhdistyksessä Facassa.
Mutta ketä siis ovat nykyiset amerikansuomalaiset? He ovat 1800-luvulla tai sen jälkeen tulleiden suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Osa ei juuri juuristaan tiedä tai välitä, mutta olen ollut yllättynyt, miten suurella intohimolla jotkut suhtautuvat juuriinsa. Yleensä amerikkalaiset tietävät melko tarkkaankin, mistä esivanhemmat ovat peräisin. Kuten olen blogiteksteissänikin maininnut, olen osallistunut erilaisiin amerikansuomalaisiin tapahtumiin kuten FinnFestille, ja kerran kävin Facan kuukausittaisessa illanvietossa. Lisäksi osa laitoksemme suomen kielen opiskelijoistakin opiskelee kieltä, koska sen on suvun historian kautta tärkeä.
Tärkeä osa amerikansuomalaisuutta on minun nähdäkseni myös pohjoismaalaisuus. Esimerkiksi juuri kiitospäiväaamiainen oli siitä esimerkki samoin kuin Wisconsinissa järjestetty Pohjoismaa-aiheinen opiskelijaretriitti, johon osallistuin helmikuussa. Ruotsalaisia ja norjalaisia siirtolaisia täällä oli ilmeisesti vielä enemmän kuin suomalaisia, ja skandinaavisuus näkyykin Minnesotassa ja minnesotalaisten yhteisessä historiakäsityksessä vahvasti.
Wisconsinin retriitissä eräs osallistuja piti todella mielenkiintoisen esitelmän siitä, millaista on minnesotalaisten pohjoismaalaisuus ja minnesotalaisten pohjoismainen identiteetti. Täällä pohjoismaalaisuus tai skandinaavisuus ovat saaneet ihan omia muotojaan, eivätkä ne ole missään nimessä samanlaista kuin Pohjoismaissa nykyisin. Jotkin vanhat, siirtolaisuuden ajan kulttuuripiirteet ovat säilyneet täällä mutta kadonneet Pohjoismaista. Esimerkkinä vanhan pohjoismaisen kulttuurin säilymisestä täällä mutta muuttumisesta Euroopassa on lutefisk eli lipeäkala, jota Minnesotassa pidetään melkein kansallisruokana mutta jota Pohjoismaissa ei enää nykyisin juuri syödä. Toinen esimerkki pohjoismaalaisuudesta on minnesotalainen murresana uffda (”uhhuh”), joka tulee ilmeisesti suoraan norjasta. Sitä en tiedä, käytetäänkö sitä enää Norjassa ja jos käytetään, onko sen merkitys sama kuin täällä.
Amerikansuomalaisille taas näyttäisivät olevan tärkeitä sisu ja sinivalkoinen lippu. Amerikkalaisuuteen nähdäkseni muutenkin kuuluu ”omien värien näyttäminen” esimerkiksi T-paidoilla, ja siten myös Suomen värejä kannetaan ylpeydellä. Kuvassa esimerkkinä on erään suomalaistaustaisen nuoren lippis, eikö olekin tyylikäs!
En näe itseäni amerikansuomalaisena, vaikka olenkin Amerikassa ja suomalainen. Englanniksi Finnish voi tarkoittaa, että on suomalaiset juuret, mutta minä olenkin from Finland, Suomesta. Toisaalta pieni amerikkalaistumiseni näkyy kuitenkin siinä, että kannan päivittäin ylpeydellä Suomi 100 -hulinoiden takia valmistettua Suomen lippu -heijastinta. Tosin en tiedä onko sen kantaminen amerikkalaistumista vai sitä, että omasta taustastaan haluaa pitää kiinni ja helposti sen näköjään tuo esille.
On ollut todella mielenkiintoista päästä oppimaan erilaisesta suomalaisuudesta. Samalla olen oppinut niin kotimaani kuin Yhdysvaltain historiasta. Myös tulevia jatko-opintoja ja maahanmuuttajakielten tutkimusta tai S2-opettajuutta varten olen saanut täällä paljon ajateltavaa.
Mielenkiintoisia linkkejä
Findians
FinnFaca
FinnSource
Finnish American Heritage Center
Finlandia University
Mutta ketä olivat ne siirtolaiset, jotka tulivat tänne yli 100 vuotta sitten Pohjoismaista? Miksi Minnesotassa on kylä nimeltä Finland, ja tulivatko siirtolaiset tänne Minnesotaan, koska täällä on niin samanlaista kuin Suomessa? Ketä ovat tämän päivän amerikansuomalaiset? Olenko minä sellainen?
Tässä blogitekstissä avaan sitä, mitä olen oppinut amerikansuomalaisuudesta täällä arjessani sekä kurssilla. Monta asiaa jää varmasti sanomatta, mutta toivottavasti saa jaettua joitakin mielenkiintoisia faktoja ja oivalluksia.
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa monet pohjoiseurooppalaiset pakkasivat matka-arkkunsa ja muuttivat valtameren toiselle puolelle paremman elämän toivossa. Syitä lähtöön oli monia: osa oli niin sanottuja työntötekijöitä ja osa oli vetotekijöitä. Kaikilla ei ollut tarpeeksi maata viljeltäväksi, ja nälkävuodet ajoivat ajattelemaan, että ehkä jossain muualla on parempi elättää perhettä. Lisäksi Yhdysvalloissa maata sai omaksi vain viljelemällä sitä muutaman vuoden tehokkaasti, joten jos tänne asti pääsi, oli hyvät mahdollisuudet saavuttaa lopulta parempi elintaso kuin kotona oli luvassa. Lisäksi jotkut lähtivät vain seikkailunhalusta ja paremman elämän toivossa.
On ollut hurjaa oppia, kuinka muuttaminen tuolloin tapahtui. Silloin monillakaan ei ollut mahdollisuuksia palata kotiin ikinä, ja ainut yhteydenpitoväline olivat kirjeet. Vaikka minullakin on välillä koti-ikävä, on tämä reissu kuitenkin jotain aivan muuta kuin sen aikainen maahanmuutto. Minä en käytännössä jättänyt mitään taakseni, koska tiedän, että palaan Suomeen ja olen voinut pitää sinne yhteyttä päivittäin ja reaaliajassa.
Suurin osa suomalaisista asettui Michiganin ja Minnesotan osavaltioihin. Yleensä kun aiheesta puhutaan, muistetaan, että mikäs sitä oli tänne tullessa, kun luonto ja säätilat ovat melkein samanlaisia. Kuitenkin yksi suuri syy siihen, miksi pohjoismaalaisia on täällä paljon, on se, että heidän muuttoliikkeensä ajoittui myöhemmäksi kuin vaikka brittien muutto, joten vasta täällä kauempana sisämaassa oli vapaata maata. Eikä Minnesota edes ole niin kovin samanlainen kuin Suomi: täällä Minneapolisin seudulla on lähinnä lehtimetsää ja talvet ovat kylmempiä ja kesät kuumempia.
Monet suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset päätyivät siis tänne Keskilänteen. Minnesotassa on esimerkiksi kylä nimeltään Finland, ja naapuriosavaltio Wisconsinissa on Oulu. Siirtolaiset nimesivät paikkoja tutuilla nimillä, mutta suomalaisia nimiä on täällä lopulta aika vähän. Nykyisinkin noissa kylissä asuu suomalaisten jälkeläisiä, mutta suomen kieltä ei taida enää juuri kuulla. En ole ikävä kyllä päässyt käymään Finlandissa, mutta käväisin sentään Cokatossa, jossa on Minnesotan ensimmäisen savusaunan muistomerkki.
Juttelin erään amerikansuomalainen vanhan herran kanssa syksyllä, kun kuljin hänen kyydillään yhteispohjoismaiselle kiitospäiväaamiaiselle. Hän sanoi minulle, että aiemmin täällä oli kolmenlaisia suomalaisia: uskovia (luterilaisia tai yleensä kai lestadiolaisia), osuuskuntalaisia ja jotain kolmansia, olisikohan ollut kommunisteja. Hän itse oli ollut osuuskuntalainen, ja hänen oli lapsuudessaan elänyt muiden suomalaissiirtolaisten keskellä. Nykyisin hän toimii aktiivisena minnesotalaisen amerikansuomalaisessa yhdistyksessä Facassa.
Mutta ketä siis ovat nykyiset amerikansuomalaiset? He ovat 1800-luvulla tai sen jälkeen tulleiden suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Osa ei juuri juuristaan tiedä tai välitä, mutta olen ollut yllättynyt, miten suurella intohimolla jotkut suhtautuvat juuriinsa. Yleensä amerikkalaiset tietävät melko tarkkaankin, mistä esivanhemmat ovat peräisin. Kuten olen blogiteksteissänikin maininnut, olen osallistunut erilaisiin amerikansuomalaisiin tapahtumiin kuten FinnFestille, ja kerran kävin Facan kuukausittaisessa illanvietossa. Lisäksi osa laitoksemme suomen kielen opiskelijoistakin opiskelee kieltä, koska sen on suvun historian kautta tärkeä.
Tärkeä osa amerikansuomalaisuutta on minun nähdäkseni myös pohjoismaalaisuus. Esimerkiksi juuri kiitospäiväaamiainen oli siitä esimerkki samoin kuin Wisconsinissa järjestetty Pohjoismaa-aiheinen opiskelijaretriitti, johon osallistuin helmikuussa. Ruotsalaisia ja norjalaisia siirtolaisia täällä oli ilmeisesti vielä enemmän kuin suomalaisia, ja skandinaavisuus näkyykin Minnesotassa ja minnesotalaisten yhteisessä historiakäsityksessä vahvasti.
 |
| Pohjoismainen vai "pohjoismainen" perinne: kirveenheitto |
Wisconsinin retriitissä eräs osallistuja piti todella mielenkiintoisen esitelmän siitä, millaista on minnesotalaisten pohjoismaalaisuus ja minnesotalaisten pohjoismainen identiteetti. Täällä pohjoismaalaisuus tai skandinaavisuus ovat saaneet ihan omia muotojaan, eivätkä ne ole missään nimessä samanlaista kuin Pohjoismaissa nykyisin. Jotkin vanhat, siirtolaisuuden ajan kulttuuripiirteet ovat säilyneet täällä mutta kadonneet Pohjoismaista. Esimerkkinä vanhan pohjoismaisen kulttuurin säilymisestä täällä mutta muuttumisesta Euroopassa on lutefisk eli lipeäkala, jota Minnesotassa pidetään melkein kansallisruokana mutta jota Pohjoismaissa ei enää nykyisin juuri syödä. Toinen esimerkki pohjoismaalaisuudesta on minnesotalainen murresana uffda (”uhhuh”), joka tulee ilmeisesti suoraan norjasta. Sitä en tiedä, käytetäänkö sitä enää Norjassa ja jos käytetään, onko sen merkitys sama kuin täällä.
 |
| Tämä ainakin oli pohjoismainen tapa: hiihto |
Amerikansuomalaisille taas näyttäisivät olevan tärkeitä sisu ja sinivalkoinen lippu. Amerikkalaisuuteen nähdäkseni muutenkin kuuluu ”omien värien näyttäminen” esimerkiksi T-paidoilla, ja siten myös Suomen värejä kannetaan ylpeydellä. Kuvassa esimerkkinä on erään suomalaistaustaisen nuoren lippis, eikö olekin tyylikäs!
En näe itseäni amerikansuomalaisena, vaikka olenkin Amerikassa ja suomalainen. Englanniksi Finnish voi tarkoittaa, että on suomalaiset juuret, mutta minä olenkin from Finland, Suomesta. Toisaalta pieni amerikkalaistumiseni näkyy kuitenkin siinä, että kannan päivittäin ylpeydellä Suomi 100 -hulinoiden takia valmistettua Suomen lippu -heijastinta. Tosin en tiedä onko sen kantaminen amerikkalaistumista vai sitä, että omasta taustastaan haluaa pitää kiinni ja helposti sen näköjään tuo esille.
On ollut todella mielenkiintoista päästä oppimaan erilaisesta suomalaisuudesta. Samalla olen oppinut niin kotimaani kuin Yhdysvaltain historiasta. Myös tulevia jatko-opintoja ja maahanmuuttajakielten tutkimusta tai S2-opettajuutta varten olen saanut täällä paljon ajateltavaa.
Mielenkiintoisia linkkejä
Findians
FinnFaca
FinnSource
Finnish American Heritage Center
Finlandia University
P.S. Täällä menee hyvin! Aika alkaa jo olla lopuillaan, kun kevät on jo pitkällä. Kevätloma oli ja meni, ja oli ihanaa, kun oli vieraita Suomesta. Kirjoittelen lisää kuulumisia toivottavasti tässä lähiaikoina.
Toisaalta odotan Suomeen pääsyä, toisaalta on jo haikeaa, kun tietää, että kaikki tämä loppuu aikanaan. Tällä hetkellä suurena haasteena olisi löytää töitä Suomesta, ja työnhaku on kyllä todella turhauttavaa. S2-opepaikkoja ei tunnu olevan auki juuri ollenkaan koko maassa...
Kommentit
Lähetä kommentti