Amerikan erikoisuuksia, osa 2

eli 5.11.2017

No niin! Täällä olen taas. Enpä ole aikoihin ehtinyt istua ja kirjoittaa. Aika on kulunut nopeasti: viikot ovat kiireisiä mutta mukavia, ja viikonloppuina olen joko reissannut tai ollut muuten kiireinen. Lokakuun alussa kävin Chicagossa ja kuun puolivälissä vaeltamassa Lake Superiorilla eli Yläjärvellä Pohjois-Minnesotassa. Viime viikonloppuna pidin pienet juhlat ja kävin shoppailemassa.

Tässä tekstissä esittelen niitä kauan sitten lupaamiani Amerikan kummallisuuksia. Nämä huomiot kyllä pätevät lähinnä Minneapolisiin ja yliopistoon täällä, mutta ehkä osassa on totuuden siemen suuremmassakin mittakaavassa.

Tyyli

Muoti on täällä vähän erilaista kuin Suomessa. Kun olin lähdössä Suomesta, äitini sanoi jotenkin, että älä sitten ihmettele, jos tyylisi on erilainen, kun ainakin hänen mielikuvansa mukaan amerikkalaiset pukeutuvat niin hienosti ja virallisesti. No eivätpä pukeudu! Ainakaan virallisesti nimittäin. En tiedä, onko kyse vain opiskelijoista, mutta yleinen tyyli yliopistolla on todella rento ja urheilullinen. Todella monet tuntuvat pukeutuvan isoon huppariin tai t-paitaan, joka edustaa jotakin. Jotkut muista maista tulleet kaverini ovat kommentoineet, että amerikkalaisilla ei ole ollenkaan tyylitajua, mutta minusta on kyllä oikein kiva, kun voi pukeutua rennosti. Opettajien tyyli tosin taitaa olla vähän virallisempi kuin opiskelijoiden, ja kun itse olen vähän molempia, olen tainnut myös löytää tyylin jostain siitä väliltä.

Huomaa University of Minnesota -t-paita

T-paidat ja muut kannanotot tai mainokset

Täällä on aivan älytön määrä erilaisia t-paitoja, jotka edustavat jotain. Opiskelijoilla on Minnesotan yliopiston paitoja, läheisessä osuuskunnan ruokakaupassa myydään osuuskunnan t-paitoja, monilla on urheilujoukkueen paita jne. Täällä t-paita on usein kannanotto. Minullekin on kertynyt vaikka kuinka monta uutta t-paitaa. Pari ostin täällä oleskelun alussa, kun halusin edustaa esimerkiksi University of Minnesotaa, mutta nyt jo vähän kaduttaa, että tuin koko hömpötystä. Mutta en voi kyllä sanoa, etteikö yliopiston voimistelukerhon (Minnesota Gymnastics Club) t-paita ja Veg Festin vapaaehtoispaita olisi kivoja.

Myös kaikenlaista muuta krääsää on saatavilla jonkun asian logolla. Olen saanut ilmaiseksi esimerkiksi yliopiston parkkeerauspalvelujen laturin (joka jo kyllä hajosi :(), yliopiston konserttihallin termosmukin, yliopiston lakipalvelujen yliviivaustusseja, yliopiston kirjaston mustekynän (joka katosi viime viikolla :’( ) ja yliopiston logolla varustetun urheilukassin. Lisäksi olen maksanut yliopiston logolla varustetusta juomapullosta, collegepaidasta, sateenvarjosta ja t-paidasta sekä lähikauppani (osuuskunta, joka pyrkii olemaan vastuullinen) logoa kantavasta piposta. Materialismi tuntuu olevan täällä vielä vahvempaa kuin Suomessa.

Wedge co-opin eli läheisen osuuskunnan pipo

U of M -brändi

Tosiaan yliopiston logo, maskotti ja värit ovat todella hyvin tuotteistettuja. Logo on iso M, maskotti on gopher eli taskurotta, ja värit ovat keltainen ja viininpunainen eli maroon and gold. Aamulla kun kävelen yliopistolla, lähes joka kolmas vastaantulija tuntuu kantavan yliopiston värejä tai logoja jollakin tavalla näkyvästi. Kun ei ollut ihan näin kylmä, yleisin ulkovaate tuntui olevan yliopiston logolla varustettu huppari. Lisäksi esimerkiksi reput ovat monesti yliopiston väreissä. Toisaalta värejä käytetään, kun kannustetaan yliopiston urheilujoukkueita, mutta toisaalta ne tuntuvat olevan osa jokapäiväistä ”kouluylpeyttä”, school pride. UEFin (Itä-Suomen yliopiston) brändäys ja yritys saada opiskelijat innostumaan uusista väreistä on aika pientä verrattuna tähän hypetykseen. Huomaatteko muuten, miten bloginikin on Minnesotan väreissä – keltainen tausta ja viininpunaista linkeissä.

Yliopiston collegepaita

Kertakäyttökulttuuri ja toisaalta sen vastustaminen

Yksi asia, mistä pidän täällä ihan erityisesti, ovat vesiautomaatit, water fountains. Kaikissa yliopiston rakennuksissa on siis automaatteja, joista voi joko juoda paikan päällä tai täyttää pullon. Ai että, miten kätevää. Minusta on kyllä ihan OK täyttää pullo vessassa Suomessa, mutta kyllä mielestäni varta vasten juomavettä varten asennetut automaatit saavat ihmiset ajattelemaan vesipullon täyttämistä helpommin. Lisäksi vesi on aina ihanan kylmää ja ilmeisesti vielä erikseen suodatettua.

Vettä!

Kertakäyttöisiä vesipulloja näkee täällä siis todella vähän, kun ihmisillä näyttää olevan omat hyvät pullot mukana. Päinvastainen asia on kuitenkin kahvikuppien kanssa. Tai siis kyllä joillakin on termosmukeja, mutta amerikkalaisista elokuvista ja TV-sarjoista tuttu kuva pilvenpiirtäjien välissä kävelevästä pahvimukia kantavasta ihmisestä on kyllä oikein relevantti. Tai ei täällä tarvita pilvenpiirtäjiäkään, että ihmiset kulkevat kaikkialla pahvimukit kädessä. Jopa kahviloissa, joissa ihmiset pysähtyvät juomaan kahvinsa, kahvi saatetaan tarjoilla ainoastaan kertakäyttöisestä pahvimukista. Murrrr :(

Kahvi kertakäyttökupissa kahvilassa

Kierrätys

Minneapolisissa on hyvä kierrättää. Meillä on pihalla biojäte, sekajäte ja ns. kierrätettävä jäte. Ai että, kuinka helppoa onkaan lajitella kaikki kierrätettävä materiaali (muovi, pahvi, paperi, metalli) samaan laatikkoon ja viedä kerralla. Tässä asunnossa oli valmiiksi jopa pöntöt erikseen kaikille eri jätteille. Lienevätkö edelliset suomalaisasukkaat (mainitsinko, että olen viides perättäinen suomalainen FLTA tässä huoneessa?) olleet innokkaita kierrättäjiä vai onko vuokraisäntäni järjestänyt keräyksen näin hyvin? Joka tapauksessa aika hyvä tunne, kun kierrätyspönttö täyttyy nopeammin kuin roskis ja kaikki on todella helppoa. Toisaalta olen kuitenkin kuullut, etteivät läheskään kaikki täällä kierrätä juuri ollenkaan, vaikka kaupunki olisi tehnyt sen helpoksi – siis että kaikkea ei tarvitse itse lajitella, kunhan tietää mitä laittaa kierrätettävien pönttöön.

Kadut ja ruutukaava

Yksi pieni asia, johon kiinnitin alussa huomiota, mutta jota en enää edes huomaa, on se, että kävelytiet on täällä yleensä tehty isoista betonilaatoista eikä asfaltista. Noinkin pieni asia tekee katukuvasta aika eri näköisen ja siten ”amerikkalaisen” minun silmissäni.

Joensuun keskustassa asuneena ruutukaava on oikein tuttu ja turvallinen tapa muodostaa kaupunki. Täällä ruutukaavoitus on kuitenkin aivan eri tasolla kuin Joensuussa. Käytännössä koko Minneapolis tuntuu olevan yhtä ruutukaavaa. Katsokaapa vaikka Google Mapsista, miltä täällä näyttää. Kampus tosin ei ole pelkkää ruutua, mutta se onkin poikkeuksellinen osa koko kaupunkia.

Betonilaatat

Vielä mittayksiköistä

Aiemmin kirjoitin mittayksiköistä. Julkaistuani postauksen mietin, että aika nyt sentään mitataan samalla tavalla! No kyllähän vuorokausi, tunti, minuutti ovat samanmittaisia toisin kuin esimerkiksi pituuden ja painon mitat, esimerkiksi jalat ja unssit. Kellonajat kuitenkin kirjoitetaan yleensä aina 12 tunnin kellon mukaan eli klo 18 on 6 p.m. tai kun konteksti on selvä, vain 6. Minulla on siis suomea klo 2.30–5.20 eli 14.30–15.20. Lisäksi päivämäärässäkin on järjestys ihan kumma. Miten voikaan olla, että kaikki numeroihin liittyvä on täällä ihan oudosti?!

Tässä oli muutama Amerikka-juttu tällä kertaa. Toivottavasti ne viihdyttivät. Lopuksi vielä kuvia viime viikoilta.