Ajatuksia Amerikassa asumisesta
Miltä tuntuu asua Yhdysvalloissa? Millainen maa tämä on? Millainen paikka Minneapolis on? Toisaalta elämäni täällä on melkein täysin samanlaista kuin se voisi olla Suomessa, mutta toisaalta se on kuitenkin niin erilaista.
Minneapolis
Minneapolis on lähiöineen miljoonakaupunki, mutta minusta esimerkiksi Helsinki tuntuu selvästi suuremmalta. Täällä ei ole samanlaista kantakaupunkia tai vaikka niin laajaa julkista liikennettä kuin isoissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joten kaupungin koko ei oikein tunnu samalta. Ihmiset asuvat todella laajalla alueella ja kulkevat usein autoilla paikasta toiseen.
Minun elinpiirini on täällä aika pienellä alueella, ja tavallisessa arjessani olen kampuksella tai kotini lähellä. Kuljen samalla pikabussilla arkena joka aamu ja ilta, ja käyn matkan varrella kaupassa. Elämä on kuin Suomessa, tosin Joensuussa pyöräilin kaikkialle.
Turvallisuus
Suomessa toitotetaan, että Suomi on monien tutkimusten mukaan turvallinen maa, ja nyt taas Floridan tapahtumien jälkeen suomalaisessakin mediassa on puhuttu aseista Yhdysvalloissa.
Minä en ole kertaakaan ollut tilanteessa, jossa olisin tiennyt osanottajilla olevan aseita (onneksi sentään), mutta olen kyllä saanut yliopistolta monta sähköpostia, jossa on varoitettu että ”siellä ja siellä kampuksella tai kampuksen lähellä oli siihen ja siihen aikaan sellainen ja sellainen aseellinen ryöstö”.
Tammikuun alussa, ennen lukuvuoden alkamista, joku jopa ammuttiin kuoliaaksi parin sadan metrin päässä työpaikastani. Yleensä ryöstöt ja muut rikokset tapahtuvat yöaikaan, mutta kerran kampuksella oli aseellinen ryöstö aamuruuhkan aikaan. On aika ikävää, kun saa pelätä aseita.
Lisäksi tammikuun lopussa kampuksella olevassa hotellissa oli aika jännittävä tilanne, joka onneksi päättyi ilman henkilövahinkoja. Joku ihminen oli lukittautuneena hotellihuoneeseen, ja jopa SWAT-ryhmä oli kampuksella, koska miehen pelättiin olevan aseistautunut. Hotellin vieressä oleva liikuntakeskus oli melkein kaksi päivää kiinni, mikä harmitti myös siksi, että en päässyt kiipeilemään. Onneksi tilanne päättyi rauhallisesti, eikä kukaan loukkaantunut. Kyllä kuitenkin säikähdin aika paljon, kun keskellä yötä tuli yliopistolta tekstari, että tietyt alueet on suljettu, koska siellä on ”yleiseen turvallisuuteen liittyvät tilanne”.
Eriarvoisuus
Los Angelesissa joulukuussa tajusin oikein kunnolla, miten epätasaisesti elintaso täällä jakaantuu. Kaliforniassa oli todella paljon kodittomia, minkä lisäksi Los Angelesissa on alueita ja jopa metrolinja, joihin ei kannata joutua. Myös Minneapolisissa on eriarvoisuutta, ja aiemmassa kappaleessa mainitsemani ryöstöt tuskin johtuvat siitä, että joku vaan haluaa leikkiä aseilla, vaan että ihmisillä on joku syy, miksi ajautuu ryöstämään.
Vaikkei Suomi olekaan mikään täydellinen onnela, siellä on kyllä sentään jotkut asiat (ainakin vielä…) todella hyvin. Minun elämäni on täällä mukavaa ja aika helppoa, vaikka olenkin kiireinen, mutta olen täällä kyllä niin etuoikeutettu.
Yliopisto
Minnesotan yliopisto on suuri ja arvostettu. On todella mukavaa olla siellä töissä, ja puitteet opettaa ovat mahtavat. Myös kurssit, joilla olen opiskelijana, ovat kaikki olleet todella hyviä. Yliopiston hienoudella on kuitenkin hintansa – eikä sitä makseta verorahoista vaan opiskelijat maksavat ihan älyttömiä lukukausimaksuja saadakseen tutkinnon. Eräs tuttuni sanoi, ettei hän nyt kandiksi valmistuneena ole aivan varma, oliko se sen arvoista, kun nyt on lainaa ja korot juoksevat. Olen aivan todella onnekas ja kiitollinen Fulbrightille, että saan olla täällä, enkä tule velkaisena takaisin Suomeen (ellen sitten matkaile kaikkia rahojani…).
Ihmiset
Stereotypian mukaan amerikkalaiset ovat feikkejä ja puhuvat ylisanoin. No eivät minusta. Täällä kyllä kysytään how are you ihan joka välissä (esim. kaupan kassalla), vaikkei oikeasti haluttaisi tietää kuulumisia, mutta se nyt on vain sattunut muuttumaan samanlaiseksi fraasiksi kuin vaikkapa suomeksi terve – ei kukaan ajattele terveyttä sitä sanoessaan. (Okei, ei tuo fraasi ehkä ihan yhtä neutraali ole kuin terve mutta melkein.)
Silloin kun ollaan oikeasti tekemisissä ihmisten kanssa, ollaan aitoja. Ylisanojakaan en oikein huomaa – joko niihin on tottunut elokuvien tai jonkun kautta tai sitten Suomessakin ollaan aika samanlaisia. Tosin kuulin, että täällä pohjoisessa ihmisten kanssakäyminen on erilaista kuin etelässä, missä saattaisi joutua paljon enemmän stereotypioita vastaaviin tilanteisiin. Ota siitä sitten selvää!
Talvi
Täällä on ollut todella ihana talvi. Kuten joulukuun postauksessani mainitsin, loppusyksy oli ihanan valoisa verrattuna syksyyn Suomessa, koska päivänvaloa on täällä enemmän. Siten myös tietenkin tammi- ja helmikuu ovat olleet valoisampia kuin Suomessa. Lisäksi aurinko oikeasti paistaa täällä melkein joka päivänä, ai että! Suomessa aina keväällä tuntuu niin ihmeelliseltä, kun jonain päivänä paistaa aurinko, mutta täällä olen melkein unohtanut millaisia pilviset päivät ovat (no en sentään, on niitä aina silloin tällöin).
Lunta täällä on suunnilleen yhtä paljon kuin Joensuussa, mutta auraussysteemi ei toimi. Täällä ilmeisesti jokainen talo on vastuussa kohdallaan olevasta kävelytiestä. Jotkut ihmiset lapioivat pätkänsä mutta useimmat suolaavat. Kenkäni ovat menneet ihan kauheaan kuntoon! Lisäksi kunnon lumisade laittaa koko kaupungin sekaisin, kun samanlaista aurausjärjestelmää ei tunnu olevan, ja ihmisillä ei ole talvirenkaita autoissaan.
Pakkaset ovat ehkä olleet vähän kovemmat kuin Joensuussa keskimäärin. –10 °C ei ole pakkanen eikä mikään ja usein on esimerkiksi –17 °C. Toisaalta plussakelejäkin on aina silloin tällöin. Täällä mannerilmastossa huomaa siis, että vaihtelut säässä ovat suuria, mutta korkeapainetta on ilmeisesti usein, kun aurinko paistaa niin paljon. Minusta Minnesotan sää on ollut ihana, vaikka monien mielestä täällä on liian kylmä.
Että sellaista. Tässä oli joitakin huomioita siitä, millaista minulla on asua täällä. Viihdyn todella hyvin, mutta tiedän myös, että en varmaankaan haluaisi asua täällä koko loppuelämääni. Kyllä tämä on kuitenkin liian kaukana kotoa.
P.S. Viime postauksessa kirjoitin, etten ole ehtinyt rauhoittua kotona. No nyt olen! Loukkasin vähän jalkaani perjantaina kaaduttuani kotimatkalla, minkä takia viikonlopun urheiluaktiviteetit piti perua. En ole laittanut nenääni ulos sisältä koko viikonloppuna, mikä on kyllä tehnyt hyvää. Ehkä vien tänään roskat ulos, mutta enempää en aio ulkoilla. Ihanaa, kun ei ole tarvinnut lähteä minnekään.
Minneapolis
Minneapolis on lähiöineen miljoonakaupunki, mutta minusta esimerkiksi Helsinki tuntuu selvästi suuremmalta. Täällä ei ole samanlaista kantakaupunkia tai vaikka niin laajaa julkista liikennettä kuin isoissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joten kaupungin koko ei oikein tunnu samalta. Ihmiset asuvat todella laajalla alueella ja kulkevat usein autoilla paikasta toiseen.
Minun elinpiirini on täällä aika pienellä alueella, ja tavallisessa arjessani olen kampuksella tai kotini lähellä. Kuljen samalla pikabussilla arkena joka aamu ja ilta, ja käyn matkan varrella kaupassa. Elämä on kuin Suomessa, tosin Joensuussa pyöräilin kaikkialle.
 | |
|
Turvallisuus
Suomessa toitotetaan, että Suomi on monien tutkimusten mukaan turvallinen maa, ja nyt taas Floridan tapahtumien jälkeen suomalaisessakin mediassa on puhuttu aseista Yhdysvalloissa.
Minä en ole kertaakaan ollut tilanteessa, jossa olisin tiennyt osanottajilla olevan aseita (onneksi sentään), mutta olen kyllä saanut yliopistolta monta sähköpostia, jossa on varoitettu että ”siellä ja siellä kampuksella tai kampuksen lähellä oli siihen ja siihen aikaan sellainen ja sellainen aseellinen ryöstö”.
Tammikuun alussa, ennen lukuvuoden alkamista, joku jopa ammuttiin kuoliaaksi parin sadan metrin päässä työpaikastani. Yleensä ryöstöt ja muut rikokset tapahtuvat yöaikaan, mutta kerran kampuksella oli aseellinen ryöstö aamuruuhkan aikaan. On aika ikävää, kun saa pelätä aseita.
Lisäksi tammikuun lopussa kampuksella olevassa hotellissa oli aika jännittävä tilanne, joka onneksi päättyi ilman henkilövahinkoja. Joku ihminen oli lukittautuneena hotellihuoneeseen, ja jopa SWAT-ryhmä oli kampuksella, koska miehen pelättiin olevan aseistautunut. Hotellin vieressä oleva liikuntakeskus oli melkein kaksi päivää kiinni, mikä harmitti myös siksi, että en päässyt kiipeilemään. Onneksi tilanne päättyi rauhallisesti, eikä kukaan loukkaantunut. Kyllä kuitenkin säikähdin aika paljon, kun keskellä yötä tuli yliopistolta tekstari, että tietyt alueet on suljettu, koska siellä on ”yleiseen turvallisuuteen liittyvät tilanne”.
Eriarvoisuus
Los Angelesissa joulukuussa tajusin oikein kunnolla, miten epätasaisesti elintaso täällä jakaantuu. Kaliforniassa oli todella paljon kodittomia, minkä lisäksi Los Angelesissa on alueita ja jopa metrolinja, joihin ei kannata joutua. Myös Minneapolisissa on eriarvoisuutta, ja aiemmassa kappaleessa mainitsemani ryöstöt tuskin johtuvat siitä, että joku vaan haluaa leikkiä aseilla, vaan että ihmisillä on joku syy, miksi ajautuu ryöstämään.
Vaikkei Suomi olekaan mikään täydellinen onnela, siellä on kyllä sentään jotkut asiat (ainakin vielä…) todella hyvin. Minun elämäni on täällä mukavaa ja aika helppoa, vaikka olenkin kiireinen, mutta olen täällä kyllä niin etuoikeutettu.
Yliopisto
Minnesotan yliopisto on suuri ja arvostettu. On todella mukavaa olla siellä töissä, ja puitteet opettaa ovat mahtavat. Myös kurssit, joilla olen opiskelijana, ovat kaikki olleet todella hyviä. Yliopiston hienoudella on kuitenkin hintansa – eikä sitä makseta verorahoista vaan opiskelijat maksavat ihan älyttömiä lukukausimaksuja saadakseen tutkinnon. Eräs tuttuni sanoi, ettei hän nyt kandiksi valmistuneena ole aivan varma, oliko se sen arvoista, kun nyt on lainaa ja korot juoksevat. Olen aivan todella onnekas ja kiitollinen Fulbrightille, että saan olla täällä, enkä tule velkaisena takaisin Suomeen (ellen sitten matkaile kaikkia rahojani…).
 |
| Yliopistoa |
Ihmiset
Stereotypian mukaan amerikkalaiset ovat feikkejä ja puhuvat ylisanoin. No eivät minusta. Täällä kyllä kysytään how are you ihan joka välissä (esim. kaupan kassalla), vaikkei oikeasti haluttaisi tietää kuulumisia, mutta se nyt on vain sattunut muuttumaan samanlaiseksi fraasiksi kuin vaikkapa suomeksi terve – ei kukaan ajattele terveyttä sitä sanoessaan. (Okei, ei tuo fraasi ehkä ihan yhtä neutraali ole kuin terve mutta melkein.)
Silloin kun ollaan oikeasti tekemisissä ihmisten kanssa, ollaan aitoja. Ylisanojakaan en oikein huomaa – joko niihin on tottunut elokuvien tai jonkun kautta tai sitten Suomessakin ollaan aika samanlaisia. Tosin kuulin, että täällä pohjoisessa ihmisten kanssakäyminen on erilaista kuin etelässä, missä saattaisi joutua paljon enemmän stereotypioita vastaaviin tilanteisiin. Ota siitä sitten selvää!
Talvi
Täällä on ollut todella ihana talvi. Kuten joulukuun postauksessani mainitsin, loppusyksy oli ihanan valoisa verrattuna syksyyn Suomessa, koska päivänvaloa on täällä enemmän. Siten myös tietenkin tammi- ja helmikuu ovat olleet valoisampia kuin Suomessa. Lisäksi aurinko oikeasti paistaa täällä melkein joka päivänä, ai että! Suomessa aina keväällä tuntuu niin ihmeelliseltä, kun jonain päivänä paistaa aurinko, mutta täällä olen melkein unohtanut millaisia pilviset päivät ovat (no en sentään, on niitä aina silloin tällöin).
 |
| Ois kadun voinut auratakin |
Lunta täällä on suunnilleen yhtä paljon kuin Joensuussa, mutta auraussysteemi ei toimi. Täällä ilmeisesti jokainen talo on vastuussa kohdallaan olevasta kävelytiestä. Jotkut ihmiset lapioivat pätkänsä mutta useimmat suolaavat. Kenkäni ovat menneet ihan kauheaan kuntoon! Lisäksi kunnon lumisade laittaa koko kaupungin sekaisin, kun samanlaista aurausjärjestelmää ei tunnu olevan, ja ihmisillä ei ole talvirenkaita autoissaan.
Pakkaset ovat ehkä olleet vähän kovemmat kuin Joensuussa keskimäärin. –10 °C ei ole pakkanen eikä mikään ja usein on esimerkiksi –17 °C. Toisaalta plussakelejäkin on aina silloin tällöin. Täällä mannerilmastossa huomaa siis, että vaihtelut säässä ovat suuria, mutta korkeapainetta on ilmeisesti usein, kun aurinko paistaa niin paljon. Minusta Minnesotan sää on ollut ihana, vaikka monien mielestä täällä on liian kylmä.
 |
| Tammikuussa oli yksi erittäin lämmin päivä |
Että sellaista. Tässä oli joitakin huomioita siitä, millaista minulla on asua täällä. Viihdyn todella hyvin, mutta tiedän myös, että en varmaankaan haluaisi asua täällä koko loppuelämääni. Kyllä tämä on kuitenkin liian kaukana kotoa.
P.S. Viime postauksessa kirjoitin, etten ole ehtinyt rauhoittua kotona. No nyt olen! Loukkasin vähän jalkaani perjantaina kaaduttuani kotimatkalla, minkä takia viikonlopun urheiluaktiviteetit piti perua. En ole laittanut nenääni ulos sisältä koko viikonloppuna, mikä on kyllä tehnyt hyvää. Ehkä vien tänään roskat ulos, mutta enempää en aio ulkoilla. Ihanaa, kun ei ole tarvinnut lähteä minnekään.
 |
| Pääsen liidaamaan! (heti kun nilkka taas toimii) |
Kommentit
Lähetä kommentti