Minneapolisin syksyä
eli 7.10.2017
Arki kuluu hirveää vauhtia ja viikonloput menevät siinä samassa vilinässä. Tässä tekstissä kerron arjen puitteista. Seuraavan kerran, kun ehdin kirjoittaa, kerron lisää Amerikan kummallisuuksista, kuten lupasin.
Kämppä
Asun valtavan kolmikerroksisen omakotitalon yläkerrassa venäläisen FLTA-kämppiksen kanssa. Meillä molemmilla on omat huoneet, minkä lisäksi meillä on kahdestaan käytettävissä koko yläkerta, ja yhteinen olohuoneemme on todella iso. Tässä talossa asuu myös kolme muuta vuokralaista ja talon omistava eläkeläismies.
Lähes koko yläkerta on päällystetty kokolattiamatolla. Moni suomalainen pitää kokolattiamattoa ällöttävänä asiana, mutta minusta sen on ihan OK. Mukava kävellä pehmeällä lattialla, ja koska paikallisetkaan eivät kuole pölymyrkytykseen, tuskin minäkään.
Ikkunat ovat tosi vetävät, ja silloin kun ulkona on kylmä, sisälläkin on aika kylmä. Silloin kun ulkona oli ihan käsittämättömän kuuma, kämppä oli myös kuin sauna. Täällä oli siis koko syyskuun todella lämmin sää, jopa yli +30 °C. Yhtenä iltana (23.9.) en pystynyt tekemään mitään kotona, koska oli niin tukalaa. Tuuletin vain pyöritti kuumaa ilmaa. Nyt lokakuun ajan ulkona on onneksi ollut mukavan viileää – ei kuitenkaan kylmä.
Asunto on aika kaukana yliopistolta, joten joudun kulkemaan bussilla. Aamulla yliopistolle ja illalla sieltä pois kulkeva bussi on aika hyvä – siinä tarvitsee istua vain noin 10 minuuttia, kun se huristaa moottoritietä suoraan yliopistolle. Minun pysäkkini jälkeen on vain kaksi pysäkkiä ennen moottoritielle siirtymistä, joten matka taittuu todella mukavasti. Bussiin pitää vähän kävellä, ja sen jälkeen pitää kävellä kampuksella, joten aikaa matkantekoon kyllä kuluu, mutta on kiva, kun ei tarvitse istua bussissa pitkään.
Asunto on siis mukava, kaunis ja symppis. Ainoat huonot puolet ovat matka yliopistolle (joka on ihan vähän liian pitkä) ja HÄMÄHÄKKIJUOKSIAISET. Tai siis oikeastaan se yksi hämähäkkijuoksiainen, joka säikäytti minut toissa viikolla ja jonka tosin tapoin sydän pamppaillen. Alla kuva hirviöstä – eikö olekin kamala! Se oli monta senttiä pitkä ja siis isompi kuin mikään suomalainen ötökkä. Nyt kun kuitenkin tiedän, etteivät hämähäkkijuoksiaiset ole vaarallisia, ja kun en ole nähnyt muita kuin tuon yhden yksilön, uskon, että voin elää niiden kanssa samassa taloudessa.
Ruoka
Ruoka on vähän ongelma täällä. Lähellä on vain pienen osuuskunnan kauppa, josta saa kyllä todella laadukasta ja hyvää ruokaa, mutta se on todella kallista. Kaikki tavalliset supermarketit ovat aika kaukana, eivätkä ne ole päivittäisten reittieni varrella. Lisäksi tavallisissa kaupoissa esimerkiksi vihannekset ovat valtavia, ja foliohattuni alkaa vähän kiristää niitä katsellessa – tekee mieli ostaa luomua, vaikken Suomessa läheskään aina osta luomukasviksia.
Ruokaan siis kuluu todella paljon rahaa, koska syön terveellisesti (= ostan kasviksia), enkä ehdi tehdä kunnon kauppareissuja kauempana sijaitseviin supermarketteihin. Lisäksi täällä ei todellakaan ole opiskelijahintaista lounasta kuten Suomessa, vaan jos haluaa syödä yliopistolla jotain muuta kuin eväitä, pitää maksaa aika paljon. Teen melkein aina eväät, mutta joskus en ehdi. Vakiopaikakseni onkin muotoutunut Wally’s-niminen ravintola, jonka todella herkullinen ”falafel sandwich” maksaa alle kuusi dollaria ja linssikeitto on alle viisi dollaria – molemmat aika halpoja yleiseen hintatasoon nähden (1 $ on tänään 0,85 €).
Arkiohjelma
Arkena ohjelmani on todella tiivis. Lähden melkein joka aamu kotoa viimeistään 9.25, jotta ehdin pikabussiin. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin minulla on klo 10.10 luento, ja tiistaisin ja torstaisin lähden yleensä samalla bussilla työskentelemään tai tekemään läksyjä työhuoneelleni. Sitten minulla on päivittäin arabiaa ja yhdestä kolmeen oppituntia suomea (täällä oppitunti on 50 minuuttia). Illan viimeiset suomen tunnit loppuvat vaille neljä, kuusi tai seitsemän, ja niinä päivinä, kun opetus loppuu aiemmin, minulla on voimistelua tai kiipeilyä illalla. Lähden siis aamulla, enkä tule välissä kotiin kuin yleensä vasta seitsemän tai kahdeksan jälkeen.
Päivät eivät ole mitenkään mahdottoman pitkiä, mutta toisin kuin Joensuussa, en ehdi ikinä käydä kotona esimerkiksi ennen urheilua. Lisäksi minulla pitää olla sekä lounas että iltaruoka mukana eväinä. Usein minusta tuntuu siis, että tulen kamalan myöhään kotiin, enkä esimerkiksi ehdi kauppaan arkena, koska en enää kotiin päästyäni millään jaksa. Onneksi tykkään kaikesta ohjelmasta, mitä minulla on (kurssit, suomen opetus ja voimistelu ja kiipeily), joten päivät täyttyvät mukavista asioista!
Arabian kurssilla olen jo oppinut kaikki kirjaimet, ja osaan sanoa yksinkertaisia asioita. Osaan myös aika paljon sanoja, oujee! Lisäksi olen oppinut esimerkiksi, että elokuva on film (فلم) mutta sanan monikko on aflaam. Kirja puolestaan on kitaab (كتاب), kaksi kirjaa on kitaabaan ja kirjat (vähintään kolme) on kutub. Arabiassa siis vokaaleita voi heitellä ihan sinne tänne ja sanan merkitys muuttuu vain vähän (ei tietenkään ihan sinne tänne, vaan siihen on omat sääntönsä).
American Indian Language Planning -kurssilla taas olen oppinut, millaisia erilaisia kieliä voi maailmassa olla. Ai että! Tiesittekö, että esimerkiksi Meksikossa ja Kanariansaarilla voi puhua viheltämällä? Tai että erästä viittomakieltä on käytetty lingua francana (eri heimojen välisenä yhteisenä kielenä, silloin kun ei ymmärretty toisten puhumia kieliä)? Tai että on olemassa kieli, michif, jossa verbit on otettu alkuperäiskieli creestä ja nominit ranskasta, niin että sanat eivät ole muuttuneet oikeastaan yhtään? Kannattaa katsoa nuo linkitetyt videot, jotka olemme katsoneet kurssin aikana.
Suomen tunneilla olen lähinnä seurannut ja avustanut, mutta noin kaksi tuntia viikossa olen opettanut itse. Kerran viikossa olen yksin, koska ohjaajani opettaa toista kurssia samaan aikaan, ja toisella kurssilla olemme yhtä aikaa, mutta olen vastuussa yhden tunnin suunnittelusta. Vastuuta ei siis ole liikaa mutta ihan sopivasti.
Viikonloput
Viikonloppuisin olen vähän ehtinyt tehdä erilaisia juttuja, ja olenkin aika aktiivisesti yrittänyt nähdä ja kokea kaikkea. Muutama viikko sitten olin kalliokiipeilemässä Taylors Falls -kansallispuistossa ja se oli todella kivaa, mutta myös ihan todella pelottavaa.
Kaksi viikkoa sitten Minneapolisissa järjestettiin amerikansuomalaisten FinnFest -tapahtuma, jossa vierailivat sekä presidentti Sauli Niinistö (jonka näin kävelevän vastaan kadulla) että joulupukki (joka pyysi minulta käyntikorttia ja tuli sitten käymään suomen tunnilla). Festivaalilla oli kaikenlaista ohjelmaa: luentoja, suomen oppitunteja (joilla myös avustin), tori, konsertteja ja elokuvailtoja. Kävin elokuvissa katsomassa Järven tarinan (ooo järvi-Suomi <3) ja elokuvan nimeltä Saattokeikka (suosittelen!).
Olen käynyt lisäksi naapurikaupunki St. Paulissa muiden Fulbright-stipendiaattien kanssa jokiristeilyllä, katsomassa arabiankielisiä elokuvia ja osallistunut todella idyllisiin Oktoberfest-juhliin, jotka tuntuivat olevan suoraan amerikkalaisista elokuvista. Tänään olin melomassa Minneapolisin järvillä, ja nyt täällä alkaa jo näyttää syksyltä. Kaikkea sitä on tullut näköjään ehdittyä! Ei ihme, kun ei ehdi siellä ruokakaupassakaan käydä…
Ensi viikolla isäni tulee Amerikkaan työmatkalle, joten lähden parin kaverin kanssa Chicagoon turistiksi ensi viikonloppuna ja samalla näen isääni. Kahden viikon päästä taas osallistun yliopiston ulkoilukeskuksen järjestämälle kahden yön vaellusretkelle. Menemme vaeltamaan Pohjois-Minnesotan Yläjärven (eli Lake Superiorin – opin suomenkielisen nimen eilen) kansallispuistoon! Seuraavat viikot tulevat siis olemaan kiireisiä mutta toivottavasti kivoja.
Arki kuluu hirveää vauhtia ja viikonloput menevät siinä samassa vilinässä. Tässä tekstissä kerron arjen puitteista. Seuraavan kerran, kun ehdin kirjoittaa, kerron lisää Amerikan kummallisuuksista, kuten lupasin.
Kämppä
Asun valtavan kolmikerroksisen omakotitalon yläkerrassa venäläisen FLTA-kämppiksen kanssa. Meillä molemmilla on omat huoneet, minkä lisäksi meillä on kahdestaan käytettävissä koko yläkerta, ja yhteinen olohuoneemme on todella iso. Tässä talossa asuu myös kolme muuta vuokralaista ja talon omistava eläkeläismies.
Lähes koko yläkerta on päällystetty kokolattiamatolla. Moni suomalainen pitää kokolattiamattoa ällöttävänä asiana, mutta minusta sen on ihan OK. Mukava kävellä pehmeällä lattialla, ja koska paikallisetkaan eivät kuole pölymyrkytykseen, tuskin minäkään.
Ikkunat ovat tosi vetävät, ja silloin kun ulkona on kylmä, sisälläkin on aika kylmä. Silloin kun ulkona oli ihan käsittämättömän kuuma, kämppä oli myös kuin sauna. Täällä oli siis koko syyskuun todella lämmin sää, jopa yli +30 °C. Yhtenä iltana (23.9.) en pystynyt tekemään mitään kotona, koska oli niin tukalaa. Tuuletin vain pyöritti kuumaa ilmaa. Nyt lokakuun ajan ulkona on onneksi ollut mukavan viileää – ei kuitenkaan kylmä.
Asunto on aika kaukana yliopistolta, joten joudun kulkemaan bussilla. Aamulla yliopistolle ja illalla sieltä pois kulkeva bussi on aika hyvä – siinä tarvitsee istua vain noin 10 minuuttia, kun se huristaa moottoritietä suoraan yliopistolle. Minun pysäkkini jälkeen on vain kaksi pysäkkiä ennen moottoritielle siirtymistä, joten matka taittuu todella mukavasti. Bussiin pitää vähän kävellä, ja sen jälkeen pitää kävellä kampuksella, joten aikaa matkantekoon kyllä kuluu, mutta on kiva, kun ei tarvitse istua bussissa pitkään.
 |
| Bussissa |
Asunto on siis mukava, kaunis ja symppis. Ainoat huonot puolet ovat matka yliopistolle (joka on ihan vähän liian pitkä) ja HÄMÄHÄKKIJUOKSIAISET. Tai siis oikeastaan se yksi hämähäkkijuoksiainen, joka säikäytti minut toissa viikolla ja jonka tosin tapoin sydän pamppaillen. Alla kuva hirviöstä – eikö olekin kamala! Se oli monta senttiä pitkä ja siis isompi kuin mikään suomalainen ötökkä. Nyt kun kuitenkin tiedän, etteivät hämähäkkijuoksiaiset ole vaarallisia, ja kun en ole nähnyt muita kuin tuon yhden yksilön, uskon, että voin elää niiden kanssa samassa taloudessa.
Ruoka
Ruoka on vähän ongelma täällä. Lähellä on vain pienen osuuskunnan kauppa, josta saa kyllä todella laadukasta ja hyvää ruokaa, mutta se on todella kallista. Kaikki tavalliset supermarketit ovat aika kaukana, eivätkä ne ole päivittäisten reittieni varrella. Lisäksi tavallisissa kaupoissa esimerkiksi vihannekset ovat valtavia, ja foliohattuni alkaa vähän kiristää niitä katsellessa – tekee mieli ostaa luomua, vaikken Suomessa läheskään aina osta luomukasviksia.
Ruokaan siis kuluu todella paljon rahaa, koska syön terveellisesti (= ostan kasviksia), enkä ehdi tehdä kunnon kauppareissuja kauempana sijaitseviin supermarketteihin. Lisäksi täällä ei todellakaan ole opiskelijahintaista lounasta kuten Suomessa, vaan jos haluaa syödä yliopistolla jotain muuta kuin eväitä, pitää maksaa aika paljon. Teen melkein aina eväät, mutta joskus en ehdi. Vakiopaikakseni onkin muotoutunut Wally’s-niminen ravintola, jonka todella herkullinen ”falafel sandwich” maksaa alle kuusi dollaria ja linssikeitto on alle viisi dollaria – molemmat aika halpoja yleiseen hintatasoon nähden (1 $ on tänään 0,85 €).
 |
| Etiopialaista ruokaa illalliseksi Sarah'n kanssa (sori kuvan laadusta!) |
Arkiohjelma
Arkena ohjelmani on todella tiivis. Lähden melkein joka aamu kotoa viimeistään 9.25, jotta ehdin pikabussiin. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin minulla on klo 10.10 luento, ja tiistaisin ja torstaisin lähden yleensä samalla bussilla työskentelemään tai tekemään läksyjä työhuoneelleni. Sitten minulla on päivittäin arabiaa ja yhdestä kolmeen oppituntia suomea (täällä oppitunti on 50 minuuttia). Illan viimeiset suomen tunnit loppuvat vaille neljä, kuusi tai seitsemän, ja niinä päivinä, kun opetus loppuu aiemmin, minulla on voimistelua tai kiipeilyä illalla. Lähden siis aamulla, enkä tule välissä kotiin kuin yleensä vasta seitsemän tai kahdeksan jälkeen.
Päivät eivät ole mitenkään mahdottoman pitkiä, mutta toisin kuin Joensuussa, en ehdi ikinä käydä kotona esimerkiksi ennen urheilua. Lisäksi minulla pitää olla sekä lounas että iltaruoka mukana eväinä. Usein minusta tuntuu siis, että tulen kamalan myöhään kotiin, enkä esimerkiksi ehdi kauppaan arkena, koska en enää kotiin päästyäni millään jaksa. Onneksi tykkään kaikesta ohjelmasta, mitä minulla on (kurssit, suomen opetus ja voimistelu ja kiipeily), joten päivät täyttyvät mukavista asioista!
 |
| Työpöytä sotkussa |
Arabian kurssilla olen jo oppinut kaikki kirjaimet, ja osaan sanoa yksinkertaisia asioita. Osaan myös aika paljon sanoja, oujee! Lisäksi olen oppinut esimerkiksi, että elokuva on film (فلم) mutta sanan monikko on aflaam. Kirja puolestaan on kitaab (كتاب), kaksi kirjaa on kitaabaan ja kirjat (vähintään kolme) on kutub. Arabiassa siis vokaaleita voi heitellä ihan sinne tänne ja sanan merkitys muuttuu vain vähän (ei tietenkään ihan sinne tänne, vaan siihen on omat sääntönsä).
American Indian Language Planning -kurssilla taas olen oppinut, millaisia erilaisia kieliä voi maailmassa olla. Ai että! Tiesittekö, että esimerkiksi Meksikossa ja Kanariansaarilla voi puhua viheltämällä? Tai että erästä viittomakieltä on käytetty lingua francana (eri heimojen välisenä yhteisenä kielenä, silloin kun ei ymmärretty toisten puhumia kieliä)? Tai että on olemassa kieli, michif, jossa verbit on otettu alkuperäiskieli creestä ja nominit ranskasta, niin että sanat eivät ole muuttuneet oikeastaan yhtään? Kannattaa katsoa nuo linkitetyt videot, jotka olemme katsoneet kurssin aikana.
Suomen tunneilla olen lähinnä seurannut ja avustanut, mutta noin kaksi tuntia viikossa olen opettanut itse. Kerran viikossa olen yksin, koska ohjaajani opettaa toista kurssia samaan aikaan, ja toisella kurssilla olemme yhtä aikaa, mutta olen vastuussa yhden tunnin suunnittelusta. Vastuuta ei siis ole liikaa mutta ihan sopivasti.
 |
| Erityisvieras suomen tunnilla |
Viikonloput
Viikonloppuisin olen vähän ehtinyt tehdä erilaisia juttuja, ja olenkin aika aktiivisesti yrittänyt nähdä ja kokea kaikkea. Muutama viikko sitten olin kalliokiipeilemässä Taylors Falls -kansallispuistossa ja se oli todella kivaa, mutta myös ihan todella pelottavaa.
Kaksi viikkoa sitten Minneapolisissa järjestettiin amerikansuomalaisten FinnFest -tapahtuma, jossa vierailivat sekä presidentti Sauli Niinistö (jonka näin kävelevän vastaan kadulla) että joulupukki (joka pyysi minulta käyntikorttia ja tuli sitten käymään suomen tunnilla). Festivaalilla oli kaikenlaista ohjelmaa: luentoja, suomen oppitunteja (joilla myös avustin), tori, konsertteja ja elokuvailtoja. Kävin elokuvissa katsomassa Järven tarinan (ooo järvi-Suomi <3) ja elokuvan nimeltä Saattokeikka (suosittelen!).
Olen käynyt lisäksi naapurikaupunki St. Paulissa muiden Fulbright-stipendiaattien kanssa jokiristeilyllä, katsomassa arabiankielisiä elokuvia ja osallistunut todella idyllisiin Oktoberfest-juhliin, jotka tuntuivat olevan suoraan amerikkalaisista elokuvista. Tänään olin melomassa Minneapolisin järvillä, ja nyt täällä alkaa jo näyttää syksyltä. Kaikkea sitä on tullut näköjään ehdittyä! Ei ihme, kun ei ehdi siellä ruokakaupassakaan käydä…
Ensi viikolla isäni tulee Amerikkaan työmatkalle, joten lähden parin kaverin kanssa Chicagoon turistiksi ensi viikonloppuna ja samalla näen isääni. Kahden viikon päästä taas osallistun yliopiston ulkoilukeskuksen järjestämälle kahden yön vaellusretkelle. Menemme vaeltamaan Pohjois-Minnesotan Yläjärven (eli Lake Superiorin – opin suomenkielisen nimen eilen) kansallispuistoon! Seuraavat viikot tulevat siis olemaan kiireisiä mutta toivottavasti kivoja.
 |
| Taylors Falls – tätä jokeen laskeutuvaa kalliota kiipesimme |
 |
| St. Paul |
 |
| Oktoberfest |
 |
| Melontaa (kuvanottohetkellä laiskottelua kanootissa) lainalippiksessä |
Kommentit
Lähetä kommentti